RUOKAHÄVIKISTÄ

Perjantai 23.11.2018 klo 17:47 - Erätuulia

Tällä hetkellä on käynnissä kiivas keskustelu ilmastonmuutoksesta ja siihen liittyvistä paremmista valinnoista, nimen omaan ruokavalinnoista. On kuitenkin minusta turha paatostaa mistään paremmista valinnoista, jos ne "paremmat valinnat" paasataan sitä mukaa roskikseen kuin niitä kaupasta kotiin kannetaan.

Välillä tuntuu, että ruoan arvostus on kulttuurissamme pyöreä nolla. Ihmiset ostavat aivan valtavia ruokamääriä joita he eivät ehdi syödä tai joista he eivät sittenkään viitsi kokata mitään. Tuplajääkapit ovat niin ääriään myöten täynnä, ettei kenelläkään ole edes tietoa, mitä takimmaisesta rivistöstä löytyy. Ruokia ei käytetä, eikä varsinkaan, jos päiväys menee yhdenkin yli. Avaamattomat jauhelihapaketit heitetään roskikseen. Tämä, jos mikä on tuhlaamista.

DSC_2054-01.jpeg

Ihmiset tietävät yhä vähemmän, mistä ruokamme tulee. Lapset eivät tiedä, mikä on nauta tai kalkkuna ja aikuiset ihmiset yllättyvät kuullessaan, että lehmä pitää lypsää useammin kuin kerran päivässä. Kerran eräs henkilö joutui erään asian puolesta lähtemään navetalle, ja hän yritti saada vapaaehtoista kaveria mukaan. "Navettakeikka" jaksoi naurattaa muita yhteisössä, ja ihmettelin, että mitä hauskaa tuossa nyt on. Lopulta minullekin selvisi, ettei monikaan olisi halunnut lähteä sinne paskanhajuun, "oksettavaan paikkaan". Silti nämä naureskelijat käyttävät maitotuotteita, tottakai, niitähän saa kaupasta. Maatalouslomittajan tyttärenä en ollut tuntenut itseäni koskaan ulkopuolisemmaksi. Jälleen kerran olin tyytyväinen, että olen ollut etuoikeutettu likaamaan käteni, eikä esimerkiksi lehmänpaska ole minulle juttu eikä mikään. Ymmärrän, ettei kaikilla ole ollut välttämättä mahdollisuutta käydä esimerkiksi lapsena navetassa, mutta sille ei mitään voi, jos ruoan alkuperä ei yksinkertaisesti kiinnosta.

DSC_1975-01_1.jpeg

Palataanpa vielä avaamattomien tai vaikka avattujen lihapakettien pois heittämiseen. Tämä, jos mikä saa vereni kiehumaan, tällaista toimintaa en kestä edes katsoa. Metsästäjänä en voisi kuvitellakaan sellaista tilannetta, että heittäisin metsästämäni syömäkelpoisen riistan roskikseen ja tiedän, että kaikki metsästäjät pystyvät samaistumaan tähän. Metsästäjät käyttävät saaliinsa hyödyksi niin hyvin kuin mahdollista, viimeistä grammaa myöten. Riistaliha on aina korkealle arvostettua ja siitä kokataan hienoja annoksia täydellä sydämellä perheen ja ystävien ravinnoksi ja iloksi. "Sen minkä tapat, sen myös käytät."

DSC_2046-01.jpeg

Miten sika, nauta tai kana eroavat tästä ideologiasta? Miksi niitä voi heittää tuosta vain roskikseen? Väitän, että metsästäjät ovat tarkkoja kaiken käyttämänsä lihan suhteen, sillä metsästäjät tietävät, miten kovan työn takana on saada maailman paras liha, suomalainen riista metsästä lautaselle. Yksi peura voi olla tuntikausien kyttäämisen tulos. Eläimen "siivoaminen" vaatii kädentaitoja ja liha täytyy vielä leikatakin. Miksi tuotantoeläin olisi vähemmän arvokas? Sen takia, että työn tekee joku muu, ja kuluttaja ostaa lihan kaupasta jääden täyteen pimentoon siitä, millä tavoin liha on sinne pakettiin päätynyt. Kyllä se sika jäisi aika monesta joulupöydästä pois, jos sille pitäisi itse kuula kalloon laittaa. Olen sitä mieltä, että jokaisen lihansyöjän pitäisi pystyä se tekemään tai vähintäänkin ymmärtämään mitä se vaatii, kyllä ruoan arvostus nousisi aivan toisenlaiselle tasolle. Olen ollut myös tilanteessa, jossa minua kehotettiin olemaan kertomatta lapselle ruokana olleen lihan alkuperää ja tapaa, jolla liha tuli lautaselle. Ei, ei näin. Mielestäni aikuisilla on vastuu kasvattaa lapsista ruokaa ja ravintoa arvostavia ihmisiä, ja tieto ruoan alkuperästä auttaa asiassa. Reilu kertominen ja asiassa opastaminen kantavat hedelmää paljon pidemmälle.

Syön suurimmaksi osaksi kalaa ja kotimaista kasvisruokaa. Riistaa syön aina kun sitä on tarjolla. Syömästäni ruoasta häilyväisen pieni prosentti on kaupan lihaa tai lihatuotteita, pari, kolme annosta kuukaudessa. Tapani syödä on minulle hyvin henkilökohtainen, ja päällimmäiset syyt siihen ovat eettisyys- ja terveyskysymykset. Panostan kotimaiseen, mahdollisimman lähellä tuotettuun ruokaan. Olen kuitenkin kaikkiruokainen, ja tilanteen niin vaatiessa syön mitä vain. Kun saan niin sanotusti "päättää itse" ruoistani, olen hyvin tarkka siitä, mitä ostan ja syön. Ruokahävikkiä taloudestani tulee todella vähän, tässä kuussa olen heittänyt pois 5 homehtunutta pehmopala-leipää, pätkän itse leipomaani kääretorttua ja astian pohjallisen murentuneita sipsejä. Leipien poisheittämiseltäkin olisi paremmalla suunnittelulla vältytty, kun olisin viitsinyt laittaa leivät riittävän ajoissa pakastimeen.

DSC_2027-01.jpeg

Haluan ja pystyn itsekin parantamaan vielä monta eri asiaa, esimerkiksi einesten käytön haluaisin lopettaa kokonaan ja voisin ostaa laadukasta lihaa ja suomalaista järvikalaa useammin. Kaikista tärkeimpänä asiana pidän kuitenkin sitä, että ruokahävikki olisi mahdollisimman pieni. 

Mielestäni yksi kaikista järkevimpiä ilmastoystävällisiä arjen tekoja on fiksata ruokahävikki minimiin. Samalla on hyvä vilkaista myös omaa asennetta syömäänsä ruokaa kohtaan. 

Tuulia



2 kommenttia . Avainsanat: ruokahävikki, metsästäjät, metsästys