KANALINTUJAHDISSA LAPIN ERÄMAILLA

Torstai 20.9.2018 klo 18:45 - Erätuulia

En todella voisi olla enää enempää reissussa rähjääntynyt, eikä voisi Kuurakaan. Nyt, kun olen kesäloman jälkeen ollut muutaman päivän arjensyrjässä kiinni, alkaa pikkuhiljaa elimistökin sopeutua normaaliin elämään. Vaan oli meillä niin upea reissu, että kaikki on tämän arvoista!

IMG_20180914_182245_734.jpg

Tarkempaa paikkakuntaa mainitsematta viikko vierähti pohjoisessa, korkealla Suomen Lapissa. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt noin korkealla, mutta paikallinen luonto vei sydämeni heti. Ruska oli mennessä vielä puhkeamassa, mutta viikon edetessä mustikanvarvut näyttivät päivä päivältä punaisemmilta ja lehtipuiden lehvät keltaisemmilta. Pitkästä aikaa näin porojakin (Kuura innostui niistä myös, mutta ei onneksi kovin kauas niiden perässä juossut). 

DSC_6254-01.jpeg

Mikä porojakin enemmän sydäntäni lämmitti, on se, että näin metsässä kanalintuja. Tämä syksy on aivan toisenlainen kuin viime syksy, jolloin näin Suomessa tasan yhden metsäkanalinnun. Poikueet ja vanhat linnut olivat metsässä oikea ilo silmälle ja koirat pääsivät haukkumaan. Ainoastaan riekko jäi tälläkin kertaa vielä näkemättä, ehkä ensi vuonna?

IMG_20180911_190831_042.jpg
IMG_20180911_190831_051.jpg
Osaltani linnut jäivät ampumatta. Yksi pudotus Kuuralle olisi ollut oikea reissun kruunu, mutta en osaa tästäkään olla pahemmin harmissani. Olen suomenpystykorvalla metsästävänä täysi aloittelija, ja minulle on jo paljon, että pääsin kuulemaan oman koirani lintuhaukkua. Se, etten päässyt ampumahollille asti, ei ole mikään maailmanloppu. Kyllä meidän aika vielä tulee.

DSC_6367-01.jpeg

Kävin metsällä sekä isäni kanssa että yksin. Tuntuu, kuin olisin jälleen kerran ylittänyt itseni, en ole nimittäin ikinä ollut noin syvällä metsässä yksin. Alkuun minua jännitti, mutta jännitys kyllä katosi hyvin nopeasti, kun tulivat ensimmäiset linnut polulla vastaan ja haukku alkoi. Toki reittini, joita kuljin, olivat helppoja, mutta silti. Kyllä se ihan mukavalta tuntuu, kun oma suuntavaisto on yhteisössä yleinen vitsi ja siitä huolimatta löysin kuin löysinkin takaisin.

IMG_20180913_171905_959.jpg

Keli oli välillä vesisateen takia haastava. Kumisaappaat eivät olleet ollenkaan huono kenkävalinta matkalle, varsinkaan, kun haukku oli toisella puolella puroa, eikä ylityspaikkaa ollut missään. Uusi Härkilan Freja -pukukin piti mukavasti vettä, joten läpi asti ei kastunut kukaan muu kuin koira. Vesisade myös rajoitti lintujen liikkumista. Kilometrejä ja mielenravintoa tuli paljon. Ravintoa tuli kyllä myös keholle, meillä oli tapana kokata joka ilta kukin vuorollaan kunnon illallinen, eikä silloin raaka-aineissa säästelty. Tuskinpa pääsin kovin paljoa laihtumaan, vaikka kulutus oli kova. Lenkkien päätteeksi teimme joka päivä tulet isän kanssa. Syön kotona lähes pelkkää kalaa ja kasvisruokaa, joten makkarakiintiö alkaa olla tältä vuodelta täysi, vaikka ihan hyviä ne nälkään olivatkin!

DSC_6316-01.jpeg

Jotkut tuttavani ovat ihmetelleet, että kuinka en saanut ammuttua mitään. Suomenpystykorvalla korkealla moraalilla metsästävälle saaliin saaminen ei ole mikään helppo juttu, vaikka olisi kokeneempikin kairojen kulkija ja omistaisi laajalti hakevan, hyvän koiran. Kyllähän sitä lintuja saa, jos aina tavatessa ampuu. Idea kun tämän rodun kanssa talsiessa on kuitenkin se, että koira etsii linnun ja haukkuu sitä. Minullakin oli pari kertaa piikillä, mutta kun koira oli juuri eri paikassa, niin jäi puristamatta. Jokaisen ihmettelijän sopii mennä kokeilemaan ja tallaamaan samat jäljet, kyllä metsässä lintuja on. Juuri haastavuuden takia laji varmaan minua viehättääkin, ja tietysti rakkaus kansallisrotua kohtaan. Jokaisen haukkuun pudottavan on syytä olla ylpeä itsestään ja omasta koirastaan ja kohdella saalista sen arvolle sopivalla tavalla.

DSC_0308-01-01.jpeg
DSC_6428-01.jpeg
Vaikka saalista jäinkin vaille, reissussa ei ollut silti mitään tyhjää. Nautin jokaisesta sekunnista, jonka sain viettää koirien kanssa mitä upeimmassa Lapin luonnossa. Itse panostan mieluummin kotimaamatkailuun, joten kannoin mielelläni luparahat sekä muut matkustamisesta aiheutuneet kulut Lappiin kuin mihinkään etelän kohteeseen. Mikä parasta, perheemme nuorelle koiralle, Rokalle tuli onnistumisia. Rokka on kehityskelpoinen kaveri, joten pudotukset menivät oikeaan osoitteeseen. Toki pudottajallakin on asiasta lähes 50 vuoden kokemus, se on hieman enemmän kuin minun reilu vuoteni. :) Valokuvaaminen on myös asia, josta tykkään, ja kuvia tulikin otettua runsaasti, sillä puitteet valokuvaamiselle olivat huikeat.

IMG_20180915_174449_855.jpg

Lopussa kiitos kuuluu jahtiseuralle, jota pelkästään kuuntelemalla tuli oppia yhdestä jos toisestakin asiasta. Kiitos, että pääsimme Kuuran kanssa mukaan. Nyt on paiskittava töitä välillä, että pääsee seuraavalle retkelle. Se onkin sitten Etelä-Pohjanmaan tuttuakin tutuimmissa maisemissa, eikä niissäkään puitteissa mitään moitittavaa ole!

Tuulia

Yhteistyössä Härkila, Tracker



5 kommenttia . Avainsanat: kanalinnustus, suomenpystykorva, lappi, metsästys