HIANO OLLA KOTONA

Tiistai 16.4.2019 klo 21:04 - Erätuulia


Viimeiset pari päivää on ollut ulkona aivan mielettömän upea keli, niin lämmin, että jopa huppari ja kaulahuivi tuntuivat liioittelulta. Näille kahdelle vapaapäivälle olisin keksinyt ihan mitä tahansa muuta tekemistä kuin viimeisten muuttotavaroiden järjestelyn ja asunnon siivoamisen lattiasta kattoon. Vaan nytpä on nekin tehty, ja kaikki tavarat ovat viimein paikoillaan.


_20190416_204839.JPG


Tässä on kuukauden verran asusteltu taas kotoseudulla, eikä uusi työpaikkakaan ole enää niin kovin uusi. Fiilikset tiivistettynä: tällä kertaa riskinotto kannatti.


Ajelen työmatkoja vajaat pari tuntia päivittäin, ja en ole vieläkään kyllästynyt tuijottamaan matkani varrella aukeavia loputtomiin jatkuvia peltoja. Eihän siellä vielä mikään kasva, mutta en silti voi olla katsomatta niiden suuntaan enkä ihmettelemättä, kuinka kauas ne jatkuvat ja kuinka kauas pystyy näkemään ilman, että maa kohoaa näkökentän eteen. "Täällä on pilvet niin alhaalla", oli erään työkaverini itäsuomalainen sisar sanonut Etelä-Pohjanmaalla vieraillessaan. Olen yrittänyt miettiä, mitä se tarkoittaa. Varmaankin maanraja on niin "matala", että myös pilvet näyttävät olevan matalammalla kuin mäkisemmällä seudulla.


IMG_20190410_205626_902.jpg


Etelässä eräs henkilö kysyi, mikä siellä Etelä-Pohjanmaalla on parasta. Vastasin empimättä, että luonto, metsät ja pellot. Toinen työkaverini purskahti nauruun ja meinasi samalla sylkäistä kultakatriinat suustaan: "Onhan täälläkin mettää ja peltoa!" On, ja (etelässä) asumallani paikkakunnalla mitä kaunein ja monimuotoisin luonto onkin, mutta se ei ole silti sama asia kuin Etelä-Pohjanmaan aakeat pellot ja metsät, joissa olen itse kasvanut ja joita itse kaipasin etelässä asuessani päivittäin. Tiedän, etteivät kaikki ihmiset näe kauneutta ympärillään eivätkä kaikki ihmiset ole kiinnostuneita luonnossa olemisesta. Kaikki eivät pysty myöskään näkemään sen oman kuplansa ulkopuolelle, minullekin on moni itäsuomalainen sanonut, että "eihän täällä ole yhtään mitään" viitaten Etelä-Pohjanmaan pitkiin peltoihin. Maisemat eivät varmasti olekaan samanlaiset kuin esimerkiksi Itä-Suomessa, eikä kunkaan alueen komeutta ole mielestäni tarpeen lähteä keskenään vertailemaan. Mielestäni joka paikka on sillä omalla tavallaan kaunis, eikä se oma kotipaikka sulje pois toisen paikan kauneutta millään tavalla. En myöskään puhuisi pelloista niinkään vähättelevään sävyyn - on hyvä muistaa, mistä ruoka tulee lautaselle.


_20190416_204920.JPG

Lauantaina ajelin myöhään illalla työpaikalta kotiin tuttua peltomaisemaista reittiä. Aurinko oli juuri laskenut ja tummansinistä taivaanrantaa reunusti persikkaiset värit. Katselin Kyröönjoella uivaa satapäistä joutsenparvea, jota katselen joka aamu, kun ajan töihin. Joutsenet sekä jokivarrella kasvavat puut heijastelivat joen pintaan kauniisti. "Tuo näky on pakko saada valokuvata joskus", ajattelin. Kuvittelin, miltä ilma tuoksuisi. Halusin kovasti pysähtyä ja vetää keuhkoni täyteen raitista maalaisilmaa. Minulla oli kuitenkin kiire kotiin, joten tyydyin avaamaan autosta ikkunan. Kun olin valmistautunut haistamaan kevään tuoksun, ikkunasta todella tulvahti kevään tuoksu - nenäkarvani poltti ammoniakkinen sianpaskan haju. Painoin ikkunan takaisin kiinni.


Seuraavana päivänä pakotin teuvalaasen ajamaan kanssani joutsenjoelle järjestelmäkamera muassani. Ei joutsenen joutsenta missään.


_20190416_204855.JPG

En ole enää pitkään aikaan pitänyt kesää mitenkään vuodenajoista erityisenä. Tänä vuonna odotan kuitenkin kesää enemmän kuin sitten kouluaikojen. Uskon sen johtuvan siitä, että haluan nähdä viljapeltojen kasvavan täyteen kukoistukseensa ja haistaa niiden tuoksun, kodin tuoksun (muunkin kun paskan). Viime kesänä ne viikonloput olivat parhaita, kun pääsi käymään Etelä-Pohjanmaalla ja vetää keuhkot täyteen paikallista happea. Nyt saan viettää täällä koko tulevan kesän.


Muutokset omassa hyvinvoinnissa ovat silminnähtävät. Jatkuva ikävä on ohi ja sen myötä usein toistuneet itkukohtaukset ovat loppuneet. Sitä oloa oli jatkunut niin pitkään, että pidin pillitystä osana normaalia minää ja oman sukupuoleni hormonitoiminnan heittelyä, mutta nyt, kun mieli on tyyni kokoajan, olen tajunnut, että kaikki johtui koti-ikävästä. Kyllä itkeä saa ja voi jos siltä tuntuu, vaikka välillä se hävettäisikin, mutta kyllä se pidemmän päälle käy helvetin raskaaksi kun joka kerta oven selkänsä takana kiinni lyödessään kyyneleet ja räkä alkavat valua pitkin naamaa kuin pienellä lapsella. Se lähtemisen tuska oli niin suurta, että en toivo sitä omalle kohdalleni enää koskaan.


Tuulia




Avainsanat: koti, etelä-pohjanmaa


Kommentit

16.4.2019 21:30  Hannu keränen

Kiitos.

16.4.2019 22:20  Jarmo Muikku

Erittäin hyvin kirjoitettu! Itse maalta muuttanut kaupunkiin opiskelun perässä, ja pakko kyllä kesäksi päästä maalle asustamaan. En ole ikinä pystynyt sanomaan kaupunkiasuntoani kodiksi tarkoittaen sitä, sillä se ei tunnu kodilta samalla tavalla kuin maalla.

17.4.2019 15:21  Samyzio

Hyvin sä kirjootat näistä lakeuksilta.
Se on totta varmasti ettei täälä oo mitää monen mielestä mutta kun on syntyny lakeuksille niin täälä on koti ja täälä on tilaa. Ne on sellaasia mitä mä ainaki arvostan. Itte ku teuvan perämettiltä muutim jalasjärvelle kerrostalo asujaksi niin totesin että onhan se mukava paikka mutta en mä sielä vuotta kauempaa asunu ku muutin takaasi perämettille mettän ja peltoaukian rajalle. Täälä on sitä lääniä temmeltää ja rauhaa kasata ajatuksia.

18.4.2019 15:19  Erätuulia

Kiitos kommenteista Hannu keränen, Jarmo Muikku ja Samyzio!

Toiset viihtyy isoissa kaupungeissa, mutta itse en koe, että tarvisin isojen kaupunkien sykkeestä yhtään mitään. Palvelut on toki hyvä olla kohtuullisen matkan päässä, mutta parasta on olla maalla omassa rauhassa. Ei tarvi kaikki asiat olla niin justiinsa. ;) Kyllä koti on aina koti!


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini