VAIN MINÄ JA KUURA

Keskiviikko 18.7.2018 klo 16:10 - Erätuulia


Elämä ei todellakaan ole pelkkää teeren laulua soitimella. Kaikista elämäni vaiheista edelliset kaksi viikkoa ovat olleet kaikista pahimmat. Tapanani ei ole ollut puhua henkilökohtaisista asioistani blogissa tai muuallakaan somessa, mutta tilanne on nyt sellainen, että pari sanaa on pakko mainita.

En halua millään tavalla mustamaalata tai ruotia nyt päättynyttä parisuhdettani enkä entistä miestäni, hän on hyvä ihminen. Kuitenkin tuntuu, että olen vuosien varrella itse kasvanut ihmisenä paljon, nykyään pidän arvossa täysin erilaisia asioita kuin esimerkiksi muutama vuosi sitten.

Se on perseestä, kun itse muuttuu ja sitten huomaa, että ehkä omat unelmat ja tavoitteet eivät enää kohtaakaan toisen kanssa. Siinä joutuu punnitsemaan vakavasti vaakakupissa asiat, mitä on valmis tekemään toisen puolesta oman hyvinvoinnin kustannuksella ja mistä unelmista ei yksinkertaisesti ole valmis luopumaan kenenkään vuoksi.

En ole luovuttaja. Mutta kun sitä jeesusteippiä on kierretty ja kierretty ja kierretty, eikä se siltikään kestä, jossain vaiheessa voimat loppuvat. 

Kuuran kanssa nuoleskellaan haavoja tästä eteenpäin kahdestaan. Syvältä raappaa, mutta kyllä me tästä selvitään. Tuntuu, että ainoastaan luonnossa saa hetken mielenrauhan. Syksyn jahtireissut on jo kirjattu kalenteriin.

En mä paljoa pyydä. Vaan tavallista elämää.

EVE


Ps. Epäasialliset kommentit poistan. 


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini