MISTÄ ON ERÄTUULIA TEHTY?

Palokärjen kiljunnasta, pystykorvan haukunnasta, päänahassa mönkivistä hirvikärpäsistä, maasta kynsien alla, tyhjälle haukulle ryömimisestä, rikki poksuvista savikiekoista, ohi ammutuista laukauksista, maasta löytyvistä höyhenistä, korillisesta kantarelleja, supikoiran pääkalloista, teeren laulusta soitimella, koiranpaskasta kengänpohjassa, keltaisista kumisaappaista, mustikan värjäämistä hampaista, ovelista näädistä, näkymättömistä pyistä, kuusen tuoksusta, pikkukärpäsestä silmässä, liian syvistä metsäojista ja pitkistä pelloista.


Niistä on Erätuulia tehty. Tervetuloa blogiini.

ELON AUTUUS

Lauantai 3.8.2019 klo 18:45 - Erätuulia

"Elo", yksi kauneimpia suomalaisia sanoja. Elo tarkoittaa syksyllä tuleentuvaa viljaa ja elonkorjuu viljan sadonkorjuuta. Jauhoista ja hiutaleista valmistettavat ruoat ovat olleet monen elämän perustana. Elokuu on varmasti myös suosikkikuukauteni. En ole pitänyt vielä kesälomaani, kesä onkin lomasesonkina monessa työpaikassa varmasti kiireisintä aikaa. Se pahin hektisyys ja kiire on väistynyt, ja ilmassa alkaa olla syksyn tuntua.

Kesä katosi yhdessä yössä. Aamulla oli kylmä, ilmassa tuoksui tuleentuva ohrapelto ja orastava syksy. Suosikkivuodenaikani ja kuukauden mittainen kesälomani ovat vielä edessä. 

IMG_20190802_134225_795.jpg
Kun omakotitalomme pihasta lähtee koirien kanssa liikkeelle, peltoaukean jälkeen alkaa metsä ja samalla uuden metsästysseuramme metsästysalueet. Tällä kaudella voin laittaa aseen selkääni ja päästää koiran irti vaikka kotipihasta. Tuntuu hullulta, että vielä viime kaudella ajoin  400 kilometriä suuntaansa pari kertaa kuukaudessa, että pääsin edes lähelle metsää.

Ennen mielessäni oli aina Teuvalaanen, nykyään mielessäni on aina meidän yhteinen koti. Teuvalaanen nauroi, kun sanoin, että lempiharrastukseni on kotoilu. Olisin vaan aina kotona ja tuntuu todelliselta luksukselta, kun ei tarvitse lähteä kotoa mihinkään. Mihinkään muuhun paikkaan tätä aiemmin en ole luonut tällaista tunnesidettä.

2019-08-03_06.32.49_1.jpg
Meillä on koirille erinomaiset puitteet, ja halusimme hyödyntää meidän koiratalon täyteen kapasiteettiinsa. 25.7. avasimme koirahoitolan meidän Koiramäen tilalle Peräseinäjoelle. Meidän paikassa on ollut vuosia sitten koirahoitola, ja nyt hoitolan uudestaan auettua tieto on mennyt mukavasti ihmisille. Avauspäivästä saakka meillä on ollut kokoajan vähintään yksi koira hoidossa, kiitos luottamuksesta uusia hoitolayrittäjiä kohtaan.

Hoitokoiria hoidamme kuin omiamme. Viime viikolla kävin hoidokin kanssa pyöräilemässä joka ilta ja yhtenä iltana uimassa joessa. Eilen saapui viikonlopun viettoon aremman puoleinen koira, mutta yhteinen luottamus löytyi aika nopeasti ja sen kanssa kävimme pitkällä kävelyllä.

2019-08-03_06.30.48_1.jpg

Hoitokoirat vievät aikaa ja omatkin kaipaavat liikuntaa, pennut tosin lenkittävät itse itsensä, kun pääsevät joka päivä pihaan juoksemaan vapaina. Onneksi kohta isotkin (omat) koirat saa päästää metsään vapaiksi, se helpottaa elämää todella paljon ja saa keskittyä hoitokoiriin hyvällä omallatunnolla, eikä  tule sellaista tunnetta, että omat koirat jäisivät jotenkin paitsioon. Minun periaatteeni on se, että omat koiramme ovat kotioloissa ja pärjäävät kyllä, mutta hoitokoira on tullut stressaavaan tilanteeseen ja jos täytyy valita, kumman kanssa kävelen pitemmän lenkin, niin hoitokoira vie siinä tilanteessa voiton.

En odota pelkästään sitä, että koirat saa päästää vapaiksi. Tietenkin odotan myös metsästystä. Tänä syksynä meillä on opeteltavana uusia alueita ja Kehrällä on koko suuri työmaa vielä edessään. Kuuralta en odota tänä syksynä mitään, sen kanssa mennään sen oman kunnon mukaan, mutta Kehrältä odotan kehitystä. Kotona treenatessa näädän ja kanalinnun jäljet ovat kovasti haisseet sen nenään.

2019-08-03_06.33.20_1.jpg

Metsästyskausi alkaa viimevuotiseen tapaan kyyhkystämisellä. Tänä vuonna olen perustanut ruokinnan kyyhkyille Lapualle, mutta aikataulullisista syistä en ole päässyt käymään ruokinnalla kovin usein. 10. päivä nähdään viimeistään, onko ruokinta onnistunut. Oli tai ei, niin elokuisessa aamussa pellon laidassa pääsee mahtavaan tunnelmaan. Tämän vuoden tavoite on pitää silmälasit tiukasti päässä.

 Elon tuoksu oli vielä viime vuonna vain satunnainen muisto kotoa, kun tänä vuonna se on kuulunut kaikkine vivahteineen jokapäiväiseen elämääni kotona Koiramäellä.

Tuulia



2 kommenttia . Avainsanat: metsästys, elokuu, koiramäen tila, koirahoitola, peräseinäjoki

KEHRÄN JA NELLIN LUONNE-EROT

Tiistai 11.6.2019 klo 18:13 - Erätuulia

Kehrä on ollut meillä kohta kuukauden verran ja suomenajokoira Nelli reilun viikon. Kehrä on ollut alusta asti tosi rohkea ja reipas pentu, ja on itkenyt ainoastaan silloin, kun se on teljetty portin taakse, eikä ole saanut olla muiden kanssa samassa tilassa. Kun Nelli tuli meille, Kehrä meni heti intoa uhkuen tutustumaan uuteen kaveriin, repimään sitä korvista ja muualtakin nahasta. Aluksi Nelli arasteli sitä ihan hirveästi ja löi lähinnä maata, mutta se oli totisesti alkukankeutta. Jo seuraavana päivänä Nelli ryhtyi leikkiin mukaan, eikä mennyt kauaa, kun se alkoi antaa Kehrälle samalla mitalla takaisin kolmiokorvaa purren ja niskanahkaa retuuttaen. Nelli painaa nyt jo Kehrää 700g enemmän, vaikka näyttää vielä Kehrää pienemmältä. Kohta Nelli menee Kehrän ohi, että heläjää.

DSC_0005_2.JPG

Nelli on vähän mammantyttö. Se tietää, että namutätillä on taskussaan aina herkkuja. Kun tirpat päästetään tarhasta pihaan vapaaksi, Kehrä ampaisee täyteen vauhtiin toiselle puolelle pihaa ja Nelli taas jää jalkoihin pyörimään taskua tuijottaen. Hetken päästä tasku ei kiinnostakaan enää niin paljon kuin leikit Kehrän kanssa. Vapaina ollessaan tirpat leikkivät ihan kokoajan. Ne joko juoksevat yhdessä tai painivat. Kaiken, mitä toinen tekee, toinen tekee perässä. Jos toinen menee juomaan, toinenkin menee. Jos toinen juoksee terassin alle, toinenkin juoksee. Jos toinen tulee mun tai Teuvalaasen luo, toinenkin tulee. Jos toinen hyppää kiven päälle, toinenkin yrittää. Kaikki toiminta tapahtuu lähes täydellisessä symbioosissa. 

DSC_0034_2.JPG

DSC_0060_2.JPG

Kehrä on itsenäinen ja sähäkkä, kun taas Nelli on rauhallinen ja seurallinen. Kehrää kiinnostaa pallonheitto nappulaa enemmän, kun taas Nelliä ei kiinnosta lelut juurikaan, mutta makkaranpalan eteen tehdään vaikka mitä. Nelli oppi tulemaan vihellyksestä luokse melkein heti, kun sen lahjoi makupalalla. Kehrä ei oppinut sitä yhtä nopeasti, mutta Nellin rinnalla senkin kehitys on alkanut tuottaa tulosta. Kehrä selkeästi tunnistaa jo oman nimensä. Nellin kanssa ei olla oikeastaan muuta vielä treenattukaan, mutta Kehrän kanssa on opeteltu jo koppelonsiiven pois ottamista ja vähän muitakin temppuja. Molempia tirppoja on häiritty syömisen aikana ja ne ovat saaneet syödä myös samalta, isolta lautaselta.  Tirppoja on myös käsitelty ja kopeloitu päivittäin. Nellille on herännyt myös jahtaamisvietti, se rakastaa juosta Kehrän perässä, vaikka koordinaatiokyky ei ole vielä parhaasta päästä. Kehrä sen sijaan painaa häntä suorana pakoon, ja osaa kyllä paeta myös meikäläistä, jos on ottanut suuhunsa jotain kiellettyä. 

DSC_0029_2.JPG

Nelli välillä itkeskelee, kun tirpat laitetaan leikkituokion jälkeen tarhaan, mutta Kehrä ei enää juuri lainkaan. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että Nelli on kaksi viikkoa nuorempi, ja tuossa kohtaa pentuaikaa se ero on iso. Molemmat pennut ovat todella kultaisia ja saavat kyllä joka päivä hymyn omistajiensa huulille.

Tuulia



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: suomenpystykorva, suomenajokoira, suomalaiset rodut

KEHRÄ TULI TALOON

Keskiviikko 29.5.2019 klo 16:06 - Erätuulia

Oli helmikuu. Istuskelin iltaa Nummelassa yksiössäni ja mietin. Olin juuri päättänyt, että Kuuraa en sinä talvena enää irti päästä. Talven kylmyys ja lumihanki olivat pistäneet mummun jäseniä kolottamaan, eikä alkukaudenkaan liikkuminen enää ollut viime syksyn veroista. Oli aika hyväksyä, että Kuuran on pikkuhiljaa siirryttävä eläkkeelle. Jos en hankkisi uutta koiraa, tuleva syksy menisi aivan harakoille metsästyksen suhteen, minulle kun koirat ovat tämän elämäntavan suola. Mutta miten minä voisin hankkia koiranpennun, kun asun keskellä kaupunkia ja metsästysmaat ovat aina viiden tunnin ajomatkan päässä? En minä voisi saada koiranpentua, niin kuin en ole voinut koko elämässäni aikaisemminkaan, syystä tai toisesta. Vaikka siitä olin aina haaveillut, niin aika ei olisi vieläkään oikea.

DSC_0410-01.jpeg

Sitten aloin pohtia asioita täysin uudelta kantilta. Olen haaveillut monista asioista jo niin pitkään. Milloin minä sitten alan asioita toteuttaa, jos en nyt, kun olen hankkinut itselleni ammatin ja ovet ovat avoinna ihan mihin tahansa? Jos niitä päätöksiä ei vain tee, niin koskaan ei takuulla tule oikea aika yhtään millekään. Liityin samana iltana Facebookin ryhmään nimeltä Suomenpystykorva, pentupalsta.

_20190515_202640.JPG

Pentupalstalla vastaani tuli jo muutaman päivän vanha ilmoitus alkuunlaitetusta yhdistelmästä, joka herätti mielenkiintoni välittömästi. Kuvaus emästä oli juuri sitä, mitä itse haluaisin tulevalta koiraltani. Lisätietoja isästä antaisi kyseisen koiran omistaja. Päätin välittömästi soittaa emän omistajalle, vaikka arvasin, että kyseisellä henkilöllä oli puhelin soinut varmasti tauotta. Ei minulla olisi mitään mahdollisuuksia, mutta yritettävä on aina. Kädet täristen näppäilin numeron.

DSC_0014-01.jpeg

Langan toisesta päästä vastasi mukava ja asiallinen nuori mies, joka kertoi omistamastaan koirasta pitkät pätkät. Joka lauseella olin aina vain vakuuttuneempi, että tästä koirasta tullut pentu sopisi omiin tarkoitusperiini täydellisesti. Uroksesta minulle riitti alustavasti tieto, että se oli käyttövalio. Myöhemmin soitin kuitenkin myös uroksen omistajalle, joka kertoi minulle näyttöjen lisäksi myös koiran luonteesta. Myös uros vaikutti kertoman perusteella miellyttävältä.

Ensimmäisessä puhelussa ei vielä sovittu mitään, eihän ollut edes tietoa, oliko tiineys onnistunut. Tuleva kasvattaja pyysi minua kertomaan itsestäni, joten latasin peliin kaiken, mitä minulla oli taustoistani, arvoistani ja tulevaisuuden suunnitelmistani kerrottavaa. Kerroin, mitä haluaisin koiran kanssa harrastaa ja että se tulisi aluksi yksiööni kaupunkiin, mutta kunhan saisin töitä Etelä-Pohjanmaalta, lähtisimme välittömästi lähemmäs metsästysmaita. Tuleva kasvattaja sanoi, että hänellä on puhelin soinut yhtä soittoa, mutta että minun touhuni kuulostavat hyviltä. Jäin toiveikkaana odottamaan seuraavaa puhelua, kun emä olisi ultrattu ja tiineys varmistunut.

DSC_0045-01.jpeg

Reilun viikon päästä otimme uuden puhelun, ja ultraäänitutkimus oli onnistunut ja emän masussa oli näyknyt sydämiä. Siinä vaiheessa olin pistänyt jo tuulemaan, hakenut Pohjanmaalta töitä ja saanut paikankin. Tuleva kasvattaja sanoi, että hän on miettinyt asiaa, ja mikäli narttu tulee, niin se lähtee sitten minulle Etelä-Pohjanmaalle. Puhelun jälkeen itkin, olin silloin Prismassa. Kaikista niistä soittajista minä, en voinut uskoa asiaa todeksi.

Olin ollut uudessa työpaikassa kaksi päivää, kun kasvattajalta tuli ilmoitus, että pennut ovat syntyneet, yksi uros ja kolme narttua. Odotus jatkui viikko kerrallaan, pennut kasvoivat ja kehittyivät normaalisti. Kolme viikkoa ennen pennun noutoa löimme Teuvalaasen kanssa talokaupat lukkoon. Kauppakirjat kävimme allekirjoittamassa Kehrä-tyttö kainalossa sen oltua meillä vain vajaan vuorokauden. Voitte varmaan uskoa, kuka oli Habitan toimistolla kaikkien silmäterä.

IMG-20190519-WA0011.jpg

Nyt ollaan totuteltu tässä laumassa elämistä reilu viikko, ja vaikka julkaisemani pentukuvat ovat suloisia, niin ihan yhtä suloisesti ei kaikki kuitenkaan ole sujunut. Jo ensimmäisenä iltana täällä kotonamme Koiramäellä Kehrä satutti ulkona juostessa jalkansa niin, että minulle tuli huoli. Se ei kuitenkaan ollut pientä kipua kummempaa. Seuraavana päivänä ensimmäisellä metsälenkillä Kehrä ehti nyhtäistä korvasienestä palan.

DSC_00382.JPG

En saanut tyttöä oksentamaan kotikonstein, joten siitä oli lähdettävä saman tien eläinlääkäripäivystykseen kylille. Onneksi sieni saatiin pois vatsasta, eikä myrkky ollut ehtinyt imeytyä, sillä sieni oli ruoan seassa. Toissa päivänä aamulla Kehrä söi puutarhassa olleen (ei myrkyllisen, mutta ruuaksi sopimattoman) sienen, ja paha olo alkoi oksentamisella ja jatkui ripuloinnilla, joka kesti iltaan asti. Samaan aikaan Kuura ruikunsi vuorokauden varmaankin saamansa punkki- ja matolääkkeen johdosta. Kuuralta oli aivan veto pois, eikä se reagoinut puheeseeni tai käsittelyyni juuri mitenkään, makasi vain suorana sängyssä. Itkuhan siinä jo tuli, kun ajattelin, että nytkö on Kuuran aika lähteä. Tämän koko ajan olen itse ollut aivan järkyttävän kipeä, että kaikki voimat ovat menneet pelkästään kusen ja paskan siivoamiseen. Hain apteekista koirille ripulilääkkeet, ja molemmat koirat alkoivat voimaan hyvin jo samana iltana. Tällä hetkellä myös oma flunssani tuntuu jättäneen pahimman taakseen.

DSC_0478-01.jpeg

No, nämä ovat olleet niitä ikäviä kommelluksia, joilta ei voi välttyä, kun koirien kanssa pelaa. Hyvää on kuitenkin se, että Kehrä on kotoutunut hyvin ja tulee Kuuran kanssa toimeen. Olen niin ylpeä Kuurasta, ettei se noteeraa pentua juuri mitenkään ja sen pinna kestää turkinnyhtäisyjä ja hyppelyä. Jermu sen sijaan on vähän murissut Kehrälle, joten niitä ei ole pidetty samassa tilassa kuin ihan lyhyitä aikoja, että saavat rauhassa totutella toisiinsa. Kehrä on myös oppinut muutamien juttujen perusteita. Harmikseni sisäsiisteys ei kuitenkaan ole juurikaan edennyt, sillä en ole yksinkertaisesti jaksanut tässä taudissa seistä ulkona odottaen, että koira paskantaa, Kehrällä se kun ottaa aikansa. Mutta pikkuhiljaa mennään eteenpäin.

Kehrän sienestysharrastukselle sen sijaan lyödään stoppi heti alkuunsa. Eilen illalla kiersin tonttia ja poljin sieniä kontoon. Toivottavasti kohta saamme hankittua ruohonleikkurin, niin tämä nurmikenttä vedetään sileäksi matalimmalla mahdollisella terällä.

Alkuun minua jännitti uusi tilanne, onhan Kehrä ensimmäinen koiranpentuni. Nyt jo kuitenkin olen löytänyt luottamuksen itseeni ja olen varma, että kyllä tästä hyvä tulee. En malta odottaa tulevaa syksyä ja minun ja Kehrän tulevia seikkailuja. Isoja päätöksiä täytyy harkita joka kantilta, mutta kannustaisin ajattelemaan siten, että elämä on nyt, ei välttämättä enää huomenna tai ylihuomenna. Haaveita ei toteuta kukaan muu puolestasi, jos et itse sitä tee.

Tuulia



2 kommenttia . Avainsanat: suomenpystykorva, kansalliskoira, lintukoira, metsästyskoira, koiranpentu

Lisää kirjoituksia