MISTÄ ON ERÄTUULIA TEHTY?

Palokärjen kiljunnasta, pystykorvan haukunnasta, päänahassa mönkivistä hirvikärpäsistä, maasta kynsien alla, tyhjälle haukulle ryömimisestä, rikki poksuvista savikiekoista, ohi ammutuista laukauksista, maasta löytyvistä höyhenistä, korillisesta kantarelleja, supikoiran pääkalloista, teeren laulusta soitimella, koiranpaskasta kengänpohjassa, keltaisista kumisaappaista, mustikan värjäämistä hampaista, ovelista näädistä, näkymättömistä pyistä, kuusen tuoksusta, pikkukärpäsestä silmässä, liian syvistä metsäojista ja pitkistä pelloista.


Niistä on Erätuulia tehty. Tervetuloa blogiini.

HÄRKILA FREJA LADY METSÄSTYSASUNA

Sunnuntai 13.1.2019 klo 19:21 - Erätuulia

Yhteistyössä Härkila

En ole ollut koskaan välineurheilija missään harrastuksessani. Oli ookoo, että pesäpalloaikoina koko joukkue pelasi samanlaisissa jalkineissa (Lapuan urheilukaupan valikoima ei ollut kovin suuri) ja sama taisi päteä uimapukujen suhteen kilpauinnissa. Kun joukkueurheilut väistyivät, mukaan tuli kuntosali ja myöhemmin fitnessbuumi. Välillä seurasin hiukan huvittuneena kuntosalilla väkeä, joiden trikoot, painonnostovyöt ja langattomat kuulokkeet olivat viimeistä huutoa, mutta seinään nojailu ja kännykän räpläily näyttivät maistuvan enemmän kuin itse harjoittelu. Itse olen aina treenannut (ja nojaillut seiniin) rikkinäisissä collegehousuissa ja isältä tai veljeltä pöllityssä T-paidassa. Metsästysharrastuksenin aloitin lainapuvulla, kunnes ostin käytetyn, halpismerkkisen (ja huonon) puvun. Aseetkin olivat lainassa, tutkapannasta saatoin vain haaveilla. Mutta niillä pääsi alkuun, ylisuurella, surkealla puvulla - ja haaveilla.

_20190113_190101.JPG

Pikkuhiljaa varusteet ovat parantuneet, eikä tämä harrastus ole minulla todellakaan välineistä kiinni. Epäsopiva puku on historiaa, sillä syksystä 2018 saakka olen käyttänyt Härkilan Freja Lady -pukua. Freja on ollut päälläni aina kanalinnustuksen aloituksesta lumisiin jahteihin, joka reissulla lukuun ottamatta paria päivää, kun olen ollut pakkasella kyttäämässä tai passissa. Syksy oli viime vuonna poikkeuksellisen lämmin, joten kanalintujahdissa päällystakin saattoi joskus sitoa vyötäisille.

Syksyn lämmöstä huolimatta minulla on tainnut olla kalenterissa enemmän sateisia jahtipäiviä kuin kuivia kelejä, mutta Freja on pitänyt veden eikä minulla ole milloinkaan kastunut puvun alla olevat vaatteet tai taskujen sisältö, kiitos Härkilan vedenpitävien HWS-materiaalin sekä vetoketjujen. Materiaali on hengittävää eikä kahise. Frejassa on myös runsaasti taskuja sekä säädettävät hihansuut ja helma, joka on aivan ehdoton kriteeri minulle puvussa. En pysty olemaan takilla, jonka helmaa ei pysty kiristää. Frejasta löytyvät myös tuuletusaukot sekä radiopuhelintaskut, mutta niille minulla ei ole ollut vielä käyttöä.

_20190113_190537.JPG

Kaikki ammattini ovat miesvaltaisilta aloilta ja harrastukseni hyvin pitkälti myös, joten olen aina saanut taistella sopivista varusteista. On hienoa, että naisille löytyy metsästyspukuja, nimittäin liian suurella puvulla esimerkiksi ampuminen on mahdotonta. Jos metsällä haulikon perä poskelle nostettaessa takertuu ylisuuriin vaatteisiin, tilanne on jo ohi. Olen 168 cm pitkä, painan noin 65 kiloa ja pukuni on kokoa 38. Sovitin ensin kokoa 36, mutta siinä olivat hihat aavistuksen liian lyhyet ja housujen vyötärö aavistuksen liian matala minulle, ja halusin laventaa puvun käyttömahdollisuuksia talven jahteihin, joten valitsin koon 38.

Puku on minulle oikein sopiva, eikä esimerkiksi kainaloissa ole ylimääräistä kangasta, mikä haittaisi ampumista. Puku istuu hyvin ja mukautuu toimintaan. Sen kanssa pystyy ryömimään ja istumaan, vaikka alla olisi vaatetta. Vielä ei ole ollut minun metsästyspäivinä huiman kovia pakkasia, mutta olen kevyesti saanut puvun alle kahdetkin välihousut sekä pitkähihaisen ja villapaidan. Suomenpystykorvalla metsästys on liikkuvaa, joten hyvin olen tähän saakka tarjennut, vaikka olen vilukissa. Kerrospukeutumisella siis on mahdollista käyttää Frejaa myös talvella. Ainoa pieni moite puvussa ovat epäkäytännölliset vetoketjuvetimet, nauhat, jotka on kiinnitetty pelkällä lenkillä metalliseen vetoketjuun. Ongelma on kuitenkin ratkaistu, kun tekee nauhaan pienen solmun itse, niin se ei pääse putoamaan.

_20190113_185924.JPG

Härkilan Freja Lady sopii täydellisesti kanalinnustajalle ja monelle muullekin. Köyhän ei kannata ostaa halpaa, joten itse olen jo pidempään pyrkinyt panostamaan laadukkaisiin vaatteisiin kertakäyttöisten rättien sijaan. Laadukas vaate maksaa itsensä takaisin pitkällä käyttöiällään.

_20190113_190207.JPG
Ymmärrän, ettei kaikilla ole mahdollisuutta panostaa varusteisiin ja onneksi metsästystä pystyy harrastamaan monenlaisilla varusteilla. Siitä syystä haluankin lahjoittaa vanhan pukuni jollekin, joka sitä tarvitsee. Puku ei ole Härkilaa, mutta sillä pääsee hyvin alkuun sellainen, joka on kipeästi pukua vailla. Puvun takki on minulle suuri, mutta jollekin se voi olla sopiva. Jos puvulle löytyy uusi omistaja, maksan mielelläni postituskulut. Jos olet puvun tarpeessa tai tunnet jonkun, joka on, laita minulle sähköpostia (kuuraeveliina@gmail.com).

Mitä ominaisuuksia sinä arvostat metsästyspuvussa?

Tuulia



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: härkila, naisten metsästysvaatteet, härkila freja lady

TAVOITTEET VUODELLE 2019

Tiistai 1.1.2019 klo 15:39 - Erätuulia

Yksi blogin tai minkä tahansa muunlaisen "päiväkirjan" pitämisen parhaita puolia on se, että asiat tulee kirjoitettua ylös. Välillä viihdytän itseäni lukemalla vanhoja tekstejäni ja välillä jopa vähän hävettää, että mitä sitä nyt tuollaistakin on tullut kirjoitettua. Se on kuitenkin hyvin luonnollista. Ihmisen kuulukin kasvaa ja kehittyä kokoajan, ja pitäisin pahempana asiana sitä, etteivät vanhat tekstit aiheuttaisi minkäänlaista hilpeyttä suuntaan tai toiseen. 

Onneksi kirjoitin vuosi sitten kaiken muun hassun lisäksi ylös myös metsästykseen liittyvät tavoitteeni vuodelle 2018. Tavoitteeni olivat päästä metsästysseuran jäseneksi, päivittää toiminimeni, ampua karhumerkki, päästä sorsa- ja kyyhkyjahtiin sekä teettää Kuuralla viimeiset pennut.

DSC_7397-02-01-01.jpeg

Vuosi 2018 oli todella kova ja olen saanut olla mukana oman mittapuuni mukaan isoissa jutuissa. Vuosi sitten asettamani tavoitteet tuntuivat silloin haasteilta, nyt voin vain hymyillen katsoa taakse päin ja todeta, että kaikki tuli tehtyä ja vielä paljon, paljon enemmän. Terveisin onnellinen Lapuan Metsästysseuran jäsen, jolle tuolloin vaikealta asialta tuntunut karhumerkki oli lasten leikkiä, joka hukkasi kyyhkyjahdissa silmälasinsa, jolle sorsan aloitus oli yksi syksyn ikimuistoisimmista päivistä ja jonka toiminimen alla väsätyt riistakorvikset nytkin roikkuvat jonkun korvissa. 

DSC_8420-01.jpeg

Kuurakin astutettiin, mutta se jäi tyhjäksi. Olin tuolloin hyvin pettynyt, mutta nyt en voi kun kiittää, ettei Kuura tullutkaan tiineeksi. Elämässäni tuli kevään ja kesän aikana niin suuria muutoksia, että olisin ollut koiranpentujen kanssa suomeksi sanottuna aivan kusessa. Tässä taas huomataan, kuinka asioilla on tarkoituksensa, pettymykset ja vastoinkäymiset tulevat syystä eteemme. 

IMG-20181124-WA0008-01.jpeg

Jos olisin tiennyt, miten paljon hyvää vuoden 2018 loppupuolisko minulle tulisi tuomaan, olisin ilomielin kärsinyt sitä ennen kaiken ahdistavan vaikka kaksinkertaisena. Vaikka valmistuin, sain vakituisen työn ja tapahtui muitakin isoja asioita, päällimmäisenä muistan vain sen, kuinka tapasin elämäni kalleimman aarteen Riihimäen Erämessuilla. Tuolloin ei ollut vielä mitään tietoa, mihin elämä vie, mutta tässä ja nyt ei mikään voisi tuntua oikeammalta kuin tämä.

IMG_20181127_173851_631.jpg

Kun eilen ajelin Etelä-Pohjanmaalta etelän suuntaan, mietin matkalla tavoitteita tulevalle vuodelle. Mieleeni juolahtivat kolme hyvin selkeää tavoitetta.

1. Varata koiranpentu
Olisin kuumeisesti suomenpystykorvan tarpeessa, mutta tähän elämänvaiheeseen koiranpennun ottaminen olisi itsekäs teko. En pystyisi antamaan sille niin paljon metsää kuin se vaatisi eikä minulla olisi muutenkaan kunnollisia puitteita kouluttaa sitä. Toivon, että vuoden päästä tilanne olisi jo niin paljon parempi, että tämän haaveen voisi toteuttaa.

2. Tutustua koetoimintaan ja käydä tuomarikoulutus (linnunhaukkukoe)
"Isot pojat" sanoivat, etten saa ottaa koiranpentua ennen kuin tämä koulutus on käyty. Ei tässä sitten auta muu kuin tehdä työtä käskettyä. 

3. Vetää maasta 100 kg
Tämä ei liity mitenkään mihinkään, mutta 100 kiloa on saatava ylös.

IMG_20181224_105808_543.jpg

Näiden lisäksi on vielä pari erittäin suurta haavetta tälle vuodelle, mutta ne jääköön salaisuuksiksi. Kaikkea kuitenkin on pakko pitää mahdollisena, elämä on niin ihmeellistä.

Hyvää uutta vuotta Erätuulian lukijoille!



Tuulia

2 kommenttia . Avainsanat: metsästys, harrastus, elämäntapa

SUOMEAKIN VANHEMPI

Torstai 6.12.2018 - Erätuulia

Kirjoitus julkaistu ensimmäisen kerran 6.12.2017.

Mikä on kaunein maisema, minkä tiedän?

Se ei ole silmänkantamattomiin jatkuva valkoinen hiekkaranta tai syvän turkoosina loistava meri. Se ei ole yksikään seitsemästä ihmeestä, ei kiemurteleva muuri tai ylireagoitu hautapaikka. Se ei ole rikkauksia täynnä olevan kaupungin marmorinen jalkakäytävä, jota kukaan ei käytä tai korkealle kurkottava huojuva palmupuu. Se ei ole taivaaseen asti ulottuva vuori tai hehkuva tuhannen ja yhden yön autiomaa. Se ei ole villien kissapetojen tanssi savannilla tai rakkauden jättömaa.

Se on lumihangessa juokseva suomenpystykorva.

Sielunmaisemani. Henkeni ja elämäni. Minun Suomeni.

DSC_10542_2.jpg

100-vuotiasta Suomeakin vanhempi, ensimmäisen rotumääritelmänsä vuonna 1892 saanut suomenpystykorva ei ole huvikseen kansalliskoiramme. Suomenpystykorvalla metsästys on kulttuuriperintö, jollaista ei ole missään muualla maailmassa. Metsänhoitaja Hugo Richard Sandberg kuvasi vuonna 1890 suomenpystykorvan luonnetta muun muassa näin: 
 

Läheisessä kosketuksessa perheeseen elänyt ja sen kanssa valoisat ja pilviset päivät jakanut suomalainen koirakin osoittaa kaikessa piirteitä, jotka muistuttavat isäntää, suomalaista. Häntä kohtaan se osoittaa kiintymystä ja uhrautuvaa uskollisuutta. Rohkeuttakin siinä on paljon enemmän kuin niin pieneltä koiralta voi odottaa.


FB_IMG_1512493078674-02.jpeg


Samoja piirteitä osoittivat myös nuoret miehet ja naiset, jotka kävivät puolustamaan rakasta kotimaatamme, minkä ansiosta saamme elää juuri sellaista suomalaista elämää kuin haluamme.

Olen käynyt kaksi kertaa etelänmaalla lomalla. Kummankaan reissun jälkeen en ole tuntenut olevani yhtäkään kokemusta rikkaampi tai autuaampi. Sen sijaan Lapin ja Pohjolan metsissä vietetyt viikot kahdestaan koiran kanssa tai lapsuuden samoilut Hirvijoen metsissä koiran seuratessa ovat jättäneet lähtemättömät muistot ja kaipuun rintaan. Sellainen elämä, josta nyky-yhteiskunta pikkuhiljaa vieraantuu.

Tästä eteenkinpäin kannan rahani mieluummin Suomen metsiin kuin vieraan maan muovikellokauppiaille. Suomen 100-vuotiaan itsenäisyyden kunniaksi otan ennemmin kossun kuin käyneen rypälejuoman. Ja olen vaikka sitten mieluummin juntti kuin feikki.

Terveiset papalle taivaaseen. Olit yksi niistä, jotka mahdollistivat tämän juhlan.

 

Tuulia

 

Lähde: Suomen Pystykorvajärjestö

2 kommenttia .

Lisää kirjoituksia